Slow design.

-------------

Tietoisuuteeni on työntynyt tämän rakennushankkeen aikana käsite slow design. On ollut jännittävää pohtia onko aate kohdannut todellisuutta meidän kohdalla.

Tuo sanapari jotenkin nousi mieleen, kun mietin etukäteen miten kuvailisin toimittaja Essi Saloselle suunnittelu- ja rakentamistapaamme. Ehkä olen joskus lukenut slow design -aiheesta ja asia on jäänyt johonkin aivokurttuun. Terminähän se on tietysti ihan helppo johdannainen sanoista slow life ja slow food. Muotoilualan vaikuttajanainen Ulla Koskinen kävi lehdistöpäivänä paikalla ja kysyin häneltä, onko tuo termi maailmalla käytössä. Hän vahvisti, että kyllä on joo. Emme ehtineet keskustelemaan aiheesta silloin sen enempää.

Julkisivumateriaalien ja -värisävyjen kokeiluja. Aikataulusyistä puiset kuullotetut ulkoverhouspanelit otettiin tehdaskäsiteltyinä.  Oli haatavaa löytää sävy, joka näyttäisi kuin sitä ei olisi lainkaan käsitelty.  Päädyimme Teknoksen sävyyn 1802. Asiassa auttoi Siparilan Janne Tyynismaa, joka järjesti meille jopa tehdasvierailun Vaajakoskelle höyläämölle.

-----------------------------

Kerroin sitten toimittajalle mitä meidän aatteet on suunnittelussa ja rakentamisessa. Kirjoitin näin:

Suunnitteluratkaisussa on yritetty huomioida muunneltavuus niin paljon kuin mahdollista. Jotain ratkaisuja kuten esim. säilytyskalusteet ja ulkotilojen lasitukset jätetään tarkoituksella asukkaan päätettäväksi. Talossa olisi hyvä jopa asua jonkin aikaa ennen täydentäviä hankintoja, jotta tietää mitä oikeasti tarvitsee.

Suunnittelussa hyödynnetään olosuhteita eli maisema, ilmansuunnat ja asemakaavan suomat mahdollisuudet. Rakentamisessa hyödynnetään rakennustähteitä, suunnitelmaa tarvittaessa muokataan, jos joku materiaali loppuu ja toista jää sopivasti jäljelle. (Rakennusteknisistä ratkaisuista kuten kosteuden hallinta, kestävyys ym. ei saa tinkiä.)

Suunnittelua tehdään ja suunnitelmia täsmennetään myös paikan päällä eli rakennustyömaalla. Kohteessa oleillaan ja havainnoidaan rauhassa sitäkin mitä on jo tehty.

Suunnittelija on myös toteuttaja ja monessa kohdassa toteuttaja on myös suunnittelija. Rakennusmiehet saavat osallistua tasavertaisina ratkaisujen kehittelyyn, meillä esim. puuverhouksen yksityiskohtia on mietitty välillä aika isollakin porukalla.

Hidastelevaan suunnitteluun kuuluvat testirakennelmat eli erilaiset mallailut ja kokeilut paikan päällä. Tyypillisesti esimerkiksi valaistus on sellainen asia mitä aina haluaisin kokeilla ennen lopullisten asennusten tekoa.

Paljon käytämme tässä messutalossa ihan suosiolla myös vanhoja turvallisia ja itselle tuttuja ratkaisuja, jokaiseen kohtaan ei ole haluttu tuoda jotain ’uutuutta’. Tavoitteena on tehdä kunnolla se mitä tehdään, erityisesti piiloon jäävät rakenteet.

(Totuuden nimissä on pakko todeta, että muutama edellä mainituista seikoista on ristiriidassa järkevän tai kustannustehokkaan rakentamisen kanssa…)

Pertti ja Erkki arvioivat onko Markun ehdotus ikkunoiden smyygeistä 

hyvän näköinen ja toteuttamiskelpoinen. 

Kun olin ensin kirjannut näitä omia ajatuksia ylös, katsoin netistä mm. Wikipediasta tietoa aiheesta. Hauskaa kyllä, minusta sieltä löytyvä teoria ja omat käytäntömme kohtaavat! Tosin prinsiipit on niin yleviä, että tuntuu kuin olisimme vasta alkumatkalla niiden suuntaan. 

Jotain voisi meidän touhussa olla vielä paremmin tai enemmän tavoitteiden suuntaisesti:

• loppukäyttäjä osallistumassa suunnitteluun (kuten lähes aina muulloin meidän hankkeissa onkin!)
• tehokkaampi rakennusjätteiden ja –tähteiden hyötykäyttö
• syvällisempi perehtyminen valittujen tuotteiden ja tarvikkeiden taustoihin (alkuperä, tuotantoprosessien energiatehokkuus ym)
• perusteellisempi pohdinta rakentamisen ekologisesta jalanjäljestä

Työmaa-aikainen porras antoi jo viitteitä lopullisesta portaasta. 

Olisiko tuo keltainen värikin ollut hieno?

Erityisesti tällaisessa 12 kuukauden rakentamisaikataulussa, jossa takaraja on ehdoton, ei ihan aina ole ollut sellaista hidastelun mahdollisuutta kuin olisimme toivoneet. Huonoina päivinä väsyneenä on tuntunut, että tämä on lähinnä 'low designia'. Ja se on myönnettävä, että minä olen oikeasti erittäin kärsimätön, mutta Markku on se, joka meidän työmaalla usein rauhallisesti sanoo: ”Olisihan tähän vielä kolmaskin vaihtoehto.”

Mustan julkisivun tarina.

----

Kaikki raksavieraamme törmäävät ensimmäiseksi talon mustaan julkisivuun eivätkä ”meinaa päästä siitä yli”. Olen oikein ylpeä ja iloinen tuosta seinästä, mutta kohta varmaan vähän huolissanikin, etteivät talon muut mahdolliset ansiot jäisi huomiotta sen takia. Käydään läpi tämä seinäasia näin blogin alkuun, jotta sitten voidaan katsella muutakin!

Seinä ei ole kiveä, ei metallia, eikä kaakelia, eikä puuta eikä varsinkaan muovia. Vaikka Panda on paikkakunnalla, seinä ei ole lakritsiakaan; tosin lakukioski tulee messujen ajaksi jostain syystä juuri meitä vastapäätä. - Seinän verhouksena on poltettua punaista savitiiltä, joka on puolienkopoitu eli lasitettu mustaksi. Datura-tiilet on tehty Hollannissa ja niitä myy Wienerberger, jonka mainoksesta tuote on tullut meille tutuksi. Emme ole itsekään nähneet tuollaista seinää todellisuudessa missään. Datura on oikeastaan kattotiili, vähän vain normaalia pienempi ja muodoltaan suora. (Tosin meillä päin katteet ovat useimmiten betonia, ei tiiltä.) Tiilet on ripustettu koolaukseen ja tässä pystysuorassa pinnassa ne on ollut myös tarpeen ruuvata kiinni.

Kuvassa maaliskuulta näkyy koolauslaudoitus ja tiilenpunaista leikkauspölyä.

Markku on miettinyt tiilen liitosdeteljit muihin rakenteisiin paikan päällä.

Asemakaavassa meidän kortteli on määritelty tummaksi. Luonnonlait ovat vähän sellaiset, että tumma puu aurinkoisella puolella ei ole kovin pitkäikäinen ratkaisu. Rappauksen kestosta tummana en ole nähnyt tai kuullut kokemuksia. Me halusimme tehdä varman päälle ja siksi ajattelimme aluksi muurattua tiiliverhousta mustana tai tumman ruskeana. Markku sitten keksi tämän ripustamisen, teknisestikin se on luontevampi puurungon kyljessä kuin raskas muurattu verhous. Asennuksen ajankohta oli talven kynnyksellä, muuraus olisi ollut silloin haastavampaa kuin näiden tiilien mekaaninen kiinnitys.

Otimme tiilen mitoituksen huomioon aukkojen pystymitoissa, mutta emme vaakamitoissa. Aukkojen reunoihin olisi olemassa päätytiiletkin. Päädyimme kuitenkin tekemään smyygit pellistä ja puusta, jolloin vaikutelma ei ole niin raskas ja vaakamitoitusta ei tarvitse huomioida. Nurkissa on käytetty oikean ja vasemman puoleisia nurkkatiiliä, jotka on tehty käsin. Nurkka onkin hieman elävämpi kuin tiilipinta muuten. Koneellisesti tehdyissä tiilissä on yllättävän yhtenäinen laatu, kun ottaa huomioon minkälainen materiaali savi on.

Tällainen tiilipinta ei mielestäni visuaalisesti sovi minkätahansa talon seinään. Se on ilmeeltään niin voimakas. Tuntui, että talosta pitää tehdä normaalia veistoksellisempi. Me rohkenimme jättää räystäät pois tällä kertaa, onhan koko seinä ikään kuin vesikattoa. Vaakakourut eli rännit tulee kyllä alaräystäille. Sisäpihan puolella eli siellä missä oleskellaan seinän vierellä, julkisivuverhous on puuta. 

Tiilen kiilto mietitytti, luulin jotenkin, että se tekee talosta pramean. Mutta teknisesti kiiltävä pinta on tosi järkevä (ei naarmuunnu) ja miellyttää kyllä silmäänikin. Kiilto aiheuttaa sellaistakin, että joskus talo on ollut iltaruskon heijastuksista ihan vaaleanpunainen!

Kysymykseen tuotteen ekologisuudesta en osaa vastata pätevästi. Ajattelen, että tiili on kestävää ja savi on luonnontuote. Pitäisi tietää mihin sen hiilijalanjälkeä verrataan, pitäisi ymmärtää tuotantoprosessin energiavirrat ja pitäisi selvittää mitä saven otto on paikallisesti aiheuttanut. Toinen hankalasti annettava vastaus on ratkaisun kustannus. Meidän tapauksessa hankinta vertautui muurattuun tiilijulkisivuun eikä tämä ainakaan kalliimpi ollut. Asennus tehtiin pääosin omana työnä, muutama viikko siinä meni.

Valmistajalta saa näihin asioihin täsmällisempiä vastauksia.

Olemme olleet hämmästyneitä, miten hyvän vastaanoton tämä 2000 vuotta vanha uutuustuote on saanut näillä leveyksillä. Negatiivisin kuulemani kommentti on toistaiseksi: ”Sehän saattaa olla ihan hyvä, kun siihen tottuu”. Toivottavasti 150 000 messuvieraan joukosta löytyy joku toisinajattelija, joka tulee ihan suoraan sanomaan, että seinä on ihan kamala eikä yhtään edes erikoinen!

Perustiedot talosta

Skammin talo, Jyväskylän asuntomessujen kohde nro 23

Krookustie 6, 40520 Jyväskylä

Näytteilleasettaja

Arkkitehtitoimisto Skammi Oy, Espoo

Rakennuttaminen, työnjohto, arkkitehti- ja pääsuunnittelu

Markku Sonninen ja Satu Ratinen

Omakotitalo 

huoneistoala 155m²

pääasunto 135m²

keittiö + olohuone, 3-4 asuinhuonetta, saunatilat, kylpyhuone, pyykkihuone

sivuasunto / työhuone 20m²

lämmin ja kylmä ullakkotila

autokatos 2 ap, 3 parveketta, 3 katosta sekä vaja 10m²

kerrosala/ kokonaisala 196m²

2 kerrosta

Vuokratontti 573m² (lunastusmahdollisuus)

Paikalla rakennettu puurunko.

Kadun puolella ladottu tiiliverhous ja pihan puolella puuverhous.

Huopakatto / viherkatto.

Paalutus ja kantava alapohjan teräsbetonilaatta.

Kaukolämpö, vesikiertoinen lattialämmitys.

ET-luku 107 A-luokka, E-luokka 121 (täsmentyy lopputarkastuksessa).

Kohde tulee myyntiin asuntomessujen alkaessa.

Ostajalla on mahdollisuus vaikuttaa mm. lopullisiin väliseiniin, sisäoviin, säilytyskalusteisiin, varusteisiin, lasituksiin, valaistukseen ja varastotiloihin.

Yhteydenotot Markku Sonninen 050 527 3746.

Genius Loci eli paikan henki

Äijälänrannan kuumin puheenaihe on ollut asuinkortteleiden ja Jyväsjärven välinen luonnonsuojelualue. Tonttien jakovaiheessa oli lähtötietona, että heti tontin järvenpuoleiselta rajalta alkaa läpinäkymätön tiheikkö, jota ei tulla raivaamaan ja jonne kulkukin on kielletty. Kunnallistekniikan töiden yhteydessä pensasvyöhyke oheni kevyemmän suojelun alueelta ja sittemmin myös pintavesirakenteiden toteuttamisen takia. Kaupunki myös teetti rannassa raivausta, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen tilalle istutettiin uusia runkopuita. Vihermassan vähentämistöitä annettiin viime kesänä kolmelle kyytölle ja on niitä nytkin odoteltu tekemään hommansa loppuun.

 

Kutsumme tätä terassia osoittelevasti "laituriksi". Jakkarat on tehty lehtikuusilankun pätkistä.

Maisema on siis lähtötilanteesta jalostunut, mutta moni kävijä edelleen kummastelee ’ryteikön’ luonnetta. Itse olen jotenkin kiintynyt siihen. Erityisesti sateen jälkeen vehmasta vihreää näkymää voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan. Järven pinnan vesipeili näkyy kesälläkin jonkin verran, mutta keväällä ja syksyllä laajemmin; silloin maisema on puhdasta grafiikkaa. Tontilla ollessa maisema on hiljalleen avautunut myös muille aisteille: linnut ja laivat kuuluvat, rantaluonto tuoksuu ja veden läheisyys tuntuu iholla kosteutena. Jossain hankkeen vaiheessa luonnonsuojelun aate hiipi myös talon visuaalisiin ratkaisuihin; emme me alussa tienneet, että tulemme suunnittelemaan vihreän keittiön ja vihreät kylpyhuoneet. Nyt näyttää, kuin ne siirtäisivät luonnon taloon sisällekin.

Tervetuloa Skammin messutaloon!

Kahden viikon kuluttua alkavat asuntomessut Jyväskylässä. Talot pihoineen ovat jo hyvin pitkällä ja messurakenteita pystytetään. Kuten ystävät ja sukulaiset ovat sen jo pitkään tienneet, meidän kohdetta eli Skammin taloa rakennetaan yhä ja rakennetaan varmasti ihan viimeiseen hetkeen asti. Isot asiat ovat talossa jo kuitenkin paikallaan ja näyttää siltä, että selviämme maaliin. Kovasti odotamme, että pääsemme esittelemään mitä kaksi hidasta arkkitehtia ja joukko rakentamisen ammattilaisia saa vuodessa aikaiseksi. Messut ovat avoinna yleisölle 11.7.-10.8.2014 joka päivä kello 10-18.

13 kuukautta sitten tontti näytti pieneltä ja projekti tuntui suurelta. Uskoimme kuitenkin paikan tarjoamiin mahdollisuuksiin ja tartuimme haasteeseen.

Blogin kirjoittamisesta

Kulunut vuosi on ollut työntäyteinen ja energiaa ei ole riittänyt julkiseen päiväkirjan pitämiseen, ei edes yleisön pyynnöistä huolimatta. Nyt messujen alla ja niiden aikaan lienee korkea aika kertoa rakennuksesta ja sen tekemisestä. Kirjoittaja eli minä olen arkkitehti Satu Ratinen ja toinen virallisin termein "hankkeeseen ryhtynyt" on mieheni Markku Sonninen, arkkitehti hänkin. "Me" tarkoittaa siis pääsääntöisesti näissä teksteissä meitä kahta. Valokuvat ovat jomman kumman meidän ottamia, raksatouhujen välissä räpsittyjä pikaotoksia. Jos haluat nähdä ammattikuvaajien parempia kuvia, seuraa alan lehtiä loppukesästä. Laajin tiedossa oleva hankkeen esittely on sisustuslehti Dekon jutussa heinäkuussa.
Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta bloggaamisesta, en ole edes lukenut monia. Pyrin kirjoittamaan siten, että teksteistä olisi ihan käytännöllistä hyötyä muille rakentajille ja myös meidän eli Arkkitehtitoimisto Skammin suunnitteluasiakkaille. Haluaisin välttää turhaa vuodatusta raksan rasituksista ja yritän olla kohtelias, jos kirjoitan kriittisesti ammattialani kysymyksistä. Lähetä palautetta osoitteella satu.ratinen (at) skammi.fi.